Plastic Passion #8

Plastic Passion #8
ilmestynyt /1995
24 sivua
painos n. 100 kpl

sisältö: Rosetta Stone, Vendemmian, Sad Parade, Malaise, Catastrophe Ballet, [Active] Media Disease, Neuroactive, The Cure, Berlin-raportti, levyarviota

Lue Lehtiluukussa

Kahdeksannessa lehdessä The Cure -juttu oli päivitetty ja paranneltu versio ykköslehden demo/live/sessio-jutusta ja brittiläisestä Rosetta Stonesta kirjoitin muiden lehtien kirjoituksia referoiden ja yhdistellen. Jyrki kirjoitti skeneraportin Berliinin-lomastaan ja esitteli siellä tapaamansa Catastrophe Ballet -bändin. Muut jutut olivatkin sitten haastatteluja. Jussi haastatteli [Active] Media Diseasea ja Neuroactivea.Kolme vuotta myöhemmin molemmat bändit olivat hajonneet ja [A]MD:n Kimmo oli siirtynyt laulajaksi uuteen Neuroactiveen. Minä haastattalin Tampereen I-Klubilla ruotsalaista Malaisea ja englantilaisen Vendemmianin olin nähnyt livenä Lontoossa edellisenä syksynä ja tein haastattalun 90-lukuiseen pienlehtityyliin eli kirjeitse. Lehden uusin avustaja oli Tampereen yliopistossa journalisimia opiskellut lapsuudenystäväni Juha Reinikainen, joka koosti jutun Sad Parade -bändistämme. Paino on sanalla koosti, sillä minä päätin mitä kysytään ja annoin samalla vastaukset ja koostin lopulta aika paljon viimeisteltyä juttuakin. Pienlehdessä journalismi oli usein enemmän kuin kaverijournalismia eikä Plastic Passion ollut kuulemma ainoa lajissaan. Päätoimittaja määräsi silloin ja häpeää nyt. Reinikaisen häpeäasteesta en tiedä, mutta nykyään hän on päätoimittaja muutamassakin lehdessä ja tekee työtä paremmalla moraalilla.

Mainoksia oli paljon. Takasivulla oli Sad Paraden mini-CD:n mainos. Kakkossivulla oli This Empty Flow -bändikaverini Niko Sirkiän Demonosound-levymerkin mainos Lavra-CD:stä. Toiseksi viimeisellä sivulla uutuuslevyjä mainosti Cyberware Productions, joka toi Suomeen saksalaisten alan levymerkkien julkaisuja ja lähetti Plastic Passionillekin ison nipun arviolevyjä. Pienempiä mainoksia laitettiin Darklandsilta ja Crawfish Recordsilta sekä bändeiltä Let Me Dream ja Sooninen Nuoruus, jotka lähetivät mainoksiensa lisäksi myös levyjä. Soonisen Nuoruuden laulaja Ville Aalto siirtyi sittemmin Ultramariiniin ja rumpali Pekko Pesosesta tuli elokuvakäsikirjoittaja.
Pieni mainos oli myös kasettijulkaisija Plastic Passionilta. Keväällä 1995 päätin julkaista Sad Paraden kasetin ja nerokkaasti keksin, että julkaisijan nimi voi olla lehden tapaan myös Plastic Passion.